4.6.2004

Asian tausta

A oli 22.2.1991 työmatkalla vahingoittunut liikenneonnettomuudessa. Vakuutusosakeyhtiö Pohjola (nykyisin Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola, jäljempänä Pohjola) oli myöntänyt tapaturman johdosta päivärahaa eväten kuitenkin korvauksen 31.8.1991 jälkeiseltä ajalta. Tapaturmalautakunta oli 4.3.1992 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen. Vakuutusoikeus oli 3.11.1992 hylännyt A:n valituksen tapaturmalautakunnan päätöksestä.

Pohjola oli A:n toimittaman uuden selvityksen perusteella ottanut asian uudelleen tutkittavaksi ja evännyt korvauksen 31.8.1991 jälkeiseltä ajalta. Tapaturmalautakunta oli 11.10.1994 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen. Vakuutusoikeus oli 20.10.1995 hylännyt A:n valituksen tapaturmalautakunnan päätöksestä.

Pohjola oli A:n toimittaman uuden selvityksen perusteella toistamiseen ottanut asian uudelleen tutkittavaksi ja 16.6.1999 antamallaan päätöksellä jälleen evännyt korvauksen 31.8.1991 jälkeiseltä ajalta. A:n valitettua tapaturmalautakuntaan, joka 29.9.1999 antamallaan päätöksellä oli hylännyt A:n valituksen, ja edelleen vakuutusoikeuteen, vakuutusoikeus oli 13.3.2001 hylännyt A:n valituksen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli 31.5.2001 antamassaan, vakuutusoikeuden 20.10.1995 antamaan päätökseen johtanutta oikeudenkäyntiä koskevassa tuomiossa katsonut, että vakuutusoikeuden olisi pitänyt varata A:lle tilaisuus esittää käsityksensä vakuutusyhtiön vastineista ennen asian päättämistä. Kun näin ei ollut tapahtunut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa oli rikottu.

Vakuutusoikeuden päätös 24.9.2002

A haki vakuutusoikeuden 3.11.1992, 20.10.1995 ja 13.3.2001 antamien päätösten poistamista. A piti asian käsittelyä puutteellisena ja lainvastaisena, josta todisteena oli edellä mainittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös.

Vakuutusoikeus katsoi, ettei A:n hakemuksessa ja kirjoituksissa ollut esitetty eikä asiassa ollut muutoinkaan ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella edellytykset vakuutusoikeuden 13.3.2001 antaman päätöksen poistamiselle olisivat olemassa. Vakuutusoikeuden 3.11.1992 ja 20.10.1995 antamien päätösten käsittelyssä oli tapahtunut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteama oikeudenkäyntivirhe. Ottaen huomioon vakuutusoikeuden 13.3.2001 ratkaisema samaa oikeuskysymystä koskeva valitusasia, jossa A:ta oli kuultu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan edellyttämällä tavalla, vakuutusoikeus katsoi, ettei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä ilmenevien oikeudenkäyntivirheiden voitu otaksua vaikuttaneen juttujen lopputuloksiin. Näin ollen vakuutusoikeus katsoi, ettei kuulemisessa tapahtunut virhe ollut sellainen laissa tarkoitettu erityisen painava syy, jonka perusteella edellytykset sen 3.11.1992 ja 20.10.1995 antamien päätösten poistamiselle olisivat olemassa. Tämän vuoksi vakuutusoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Erkki Noronen, Mirja Venäläinen, Eero Hyvärinen, Riitta Arko ja Leena Salminen. Esittelijä Johanna Palovaara.

Perustelut

1. A oli 22.2.1991 työmatkalla vahingoittunut liikenneonnettomuudessa. Tapaturman seurauksena A:lla oli todettu niskan nyrjähdys. Pohjola oli myöntänyt A:lle tapaturman johdosta päivärahaa eväten kuitenkin korvauksen 31.8.1991 jälkeiseltä ajalta. Tapaturmalautakunta oli 4.3.1992 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen. Vakuutusoikeus oli 3.11.1992 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen tapaturmalautakunnan päätöksestä.

2. A oli saattanut asian uudelleen Pohjolan tutkittavaksi saatuaan uutta lääketieteellistä selvitystä. Pohjola oli 3.3.1994 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen saada korvausta 31.8.1991 jälkeiseltä ajalta. A:n valitettua päätöksestä tapaturmalautakunta oli 11.10.1994 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen. Vakuutusoikeus oli 20.10.1995 hylännyt A:n valituksen tapaturmalautakunnan päätöksestä.

3. Pohjola oli A:n toimittaman uuden lääketieteellisen selvityksen perusteella ottanut asian A:n pyynnöstä vielä uudelleen tutkittavakseen ja 16.6.1999 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen. A:n valitettua asiasta tapaturmalautakuntaan, joka 29.9.1999 oli hylännyt A:n valituksen, ja edelleen lautakunnan päätöksestä vakuutusoikeuteen, vakuutusoikeus oli 13.3.2001 hylännyt A:n valituksen.

4. Vakuutusoikeus oli ennen päätöstensä 3.11.1992 ja 20.10.1995 antamista hankkinut Pohjolalta vastineet A:n valitusten johdosta. Näitä vastineita ei ollut annettu tiedoksi A:lle asian käsittelyn yhteydessä. Sen sijaan ennen 13.3.2001 annettua päätöstä A:ta oli kuultu vakuutusyhtiön tuon käsittelykerran yhteydessä antaman vastineen johdosta. Vakuutusoikeus ei kuitenkaan ole viimeksi mainitunkaan asian käsittelyn yhteydessä antanut A:lle tiedoksi Pohjolan aiempia vastineita.

5. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 31.5.2001 antamassaan, vakuutusoikeuden 20.10.1995 antamaan päätökseen johtanutta oikeudenkäyntiä koskevassa tuomiossa katsonut, että vakuutusoikeuden olisi pitänyt varata A:lle tilaisuus esittää käsityksensä vakuutusyhtiön vastineista ennen asian päättämistä. Kun näin ei ollut tapahtunut, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa oli rikottu.

6. Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusoikeuden 3.11.1992, 20.10.1995 ja 13.3.2001 antamat päätökset poistettava kahdessa ensin mainitussa ratkaisussa tapahtuneen menettelyvirheen vuoksi.

7. Tapaturmavakuutuslain 53 d §:n mukaan lainvoimainen päätös voidaan poistaa, jos se perustuu väärään tai puutteelliseen selvitykseen taikka on ilmeisesti lain vastainen. Vakuutusoikeudesta annetun lain 9 §:n 2 momentin (278/1999) mukaan päätöksen poistamista on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös voidaan poistaa määräajan jälkeenkin tehdystä hakemuksesta.

8. Vakuutusoikeus on A:n valituksia 3.11.1992 ja 20.10.1995 ratkaistessaan laiminlyönyt saattaa A:n tietoon Pohjolan antamat vastineet ja varata hänelle tilaisuuden lausua käsityksensä niistä. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on mainitussa ratkaisussaan todennut, vakuutusoikeudella on ollut tämä velvollisuus siitä riippumatta, ovatko Pohjolan vastineet tosiasiallisesti vaikuttaneet vakuutusoikeuden päätöksiin, koska A:n asiana on ollut harkita, vaativatko ne huomautuksia hänen taholtaan. Korkein oikeus katsoo, että vakuutusoikeuden käsittelyssä tapahtuneen olennaisen menettelyvirheen vuoksi mainitut päätökset ovat tapaturmavakuutuslain 53 d §:ssä tarkoitetuin tavoin ilmeisesti lain vastaisia.

9. Tapaturmavakuutuslain 53 e §:n mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn korvauksen myöntämisestä tai myönnetyn korvauksen lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, vakuutuslaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Vakuutuslaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn korvauksen tai myöntää korvauksen aikaisempaa suurempana. Myös tapaturmalautakunta ja vakuutusoikeus voivat muutoksenhakuasiaa käsitellessään menetellä vastaavasti. Säännöksen esitöistä (HE 116/1994 vp) ilmenee, että aikaisemman lainvoimaisen ratkaisun muuttaminen korvauksenhakijan eduksi edellyttää sellaista uutta selvitystä, jonka perusteella asia olisi jo alunperin ratkaistu hakijan eduksi. Asia tutkitaan siten uudessa käsittelyssä ensisijaisesti uuden selvityksen valossa. Näin ollen varsinkin silloin, kun aikaisempaa ratkaisua ei tarjotun uuden selvityksen perusteella muuteta, aikaisemmalla ratkaisulla saattaa olla vaikutusta uuden ratkaisun lopputulokseen.

10. A:n korvausasian tultua uuden lääketieteellisen selvityksen johdosta uudelleen tutkittavaksi vakuutusoikeus on ratkaissut sen 13.3.2001 antamallaan päätöksellä. Tässä käsittelyssä A:ta on asianmukaisesti kuultu Pohjolan antamasta vastineesta. Vakuutusoikeus on hylännyt valituksen ja evännyt korvauksen. Riippumatta siitä, onko A valitusta vakuutusoikeudelle tehdessään ollut tietoinen edellä kohdassa 8 tarkoitetuista Pohjolan antamista vastineista, aikaisempiin päätöksiin sisältynyt menettelyvirhe ei ole korjaantunut tällä ratkaisulla, koska aikaisemmat päätökset ovat saattaneet vaikuttaa ratkaisun lopputulokseen. Korkein oikeus katsoo, että tähän nähden myös vakuutusoikeuden 13.3.2001 antama päätös on ilmeisesti lain vastainen.

11. A on pyytänyt päätösten poistamista 27.11.2001 vakuutusoikeuteen toimittamallaan hakemuksella. Hakemusta ei ole tehty viiden vuoden kuluessa siitä kun 3.11.1992 ja 20.10.1995 annetut päätökset saivat lainvoiman. Koska aikaisemmat päätökset ovat saattaneet vaikuttaa 13.3.2001 annetun päätöksen lopputulokseen, Korkein oikeus katsoo, että myös näiden päätösten poistamiseen on vakuutusoikeudesta annetun lain 9 §:n 2 momentista ilmenevä erityisen painava syy. Näin ollen kaikki vakuutusoikeuden päätökset voidaan tapaturmavakuutuslain 53 d §:n nojalla poistaa.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden päätöstä 24.9.2002 nro 9757/2001/2487 muutetaan. Vakuutusoikeuden päätökset 3.11.1992 nro 02119/92/3198, 20.10.1995 nro 09642/94/2910 ja 13.3.2001 nro 10633/99/607 poistetaan ja asia palautetaan vakuutusoikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palautuksen syy, ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi.

Siltä osin kuin vaatimus henkisen kärsimyksen korvaamisesta on hylätty vakuutusoikeuden päätös 24.9.2002 jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Gustaf Möller (eri mieltä), Kari Kitunen, Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Åsa Morelius-Ekelund (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen oikeussihteeri Morelius-Ekelund esitti mietinnön, joka vastasi Korkeimman oikeuden päätöstä perustelujen kappaleiden 1 - 7 osalta. Muilta osin mietintö kuului seuraavasti:

A ei ole hakemuksensa tueksi esittänyt sellaisia perusteita, joiden johdosta vakuutusoikeuden 13.3.2001 antama päätös voitaisiin poistaa. Tuossa päätöksessä on ollut kysymys samasta korvausvaatimuksesta kuin vakuutusoikeuden 3.11.1992 ja 20.10.1995 antamissa päätöksissä. A:ta on tuohon päätökseen johtaneessa menettelyssä kuultu Pohjolan antamasta vastineesta. Silloin kun tuolla päätöksellä ratkaistu asia on tullut vireille Pohjolassa, A on ollut tietoinen Pohjolan vakuutusoikeudelle antamista vastineista niissä menettelyissä, jotka ovat johtaneet vakuutusoikeuden 3.11.1992 ja 20.10.1995 antamiin päätöksiin. Näin ollen päätösten poistamiseen ei ole erityisen painavia syitä. Vakuutusoikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettane.

Oikeusneuvos Möller: Katson, että A:ta tulisi ennen asian ratkaisemista kuulla siitä seikasta, onko hän saanut tietoonsa Pohjolan 25.3.1992 ja 27.1.1995 antamien vastineiden sisällön niissä menettelyissä, jotka ovat johtaneet vakuutusoikeuden 3.11.1992 ja 20.10.1995 antamiin päätöksiin. Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan asiasta hyväksyn mietinnön.